Reissu kului lähinnä mehukkaiden keskustelujen, ruokailujen ja aamuisten museoissa vierailujen merkeissä, mutta muutamia pysähdyksiä tuli tehtyä myös alkuperäiseen matkan aiheeseen liittyen.
Osa paikoista oli netissä yleisesti tiedossa olevia, eivätkä ne olleet harrastelijakuvaamisen arvoisia. Pienen salapoliisityön ja sekä yön että aamun ajeluiden jälkeen löysimme itsemme hyvinkin mielenkiintoisesta paikasta.
Tämä on taas niitä paikkoja, joka ei herätä mielenkiintoa ns. elämän pysähtymisellä, eli tavaran ja elämän jälkien määrällä. Tässä paikassa kiehtoo koskemattomuus ja se, että se on selkeästi ollut vuosikymmeniä tyhjillään. Viimeiset elämän merkit olivat vuodelta 1978.
Maatilaan kuului luonnollisesti myös lukossa olleet navetta ja ulkorakennus.
Vaikka paikka oli lähtökohtaisesti tyhjä, jotain mennyttä sieltäkin löytyi.
Jahvat tulloo.
Keittiön värisävyt olivat kokeneellekin UE-harrastajalle jotain uskomattoman hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti